...tasaista arkea. Minä opin koko ajan lisää ja tottelenkin jo melko usein. Joskus minä en yhtään ymmärrä mitä Emäntä yrittää sanoa. Katselen sitä ihmeissäni ja kääntelen päätä puolelta toiselle, mutta en ymmärrä

Emäntä ajatteli ensin että on tainnut naapurin ajokoira käydä tervehtimässä minun äitiäni, eikä Aku hovawart. Nyt se alkaa olla kuitenkin vakuuttunut siitä että naapurin kollikissa on minun isäni. Emäntä oli iloinen lukiessaan Tara-siskon blogista että sielläkin vaanitaan ja hyökkäillään. Minä vaanin, hiivin hiljaa saaliini luo ja loikkaan kimppuun salaman nopeasti. Saaliksi kelpaa tuulessa liikkuvat lehdet, tai pienet vihreät miehet joita meidän pihalla vilistää. Emäntä nauraa ettei se näe niitä, mutta minä tyttö suojelenkin Emäntää ja Isäntää niiden hyökkäykseltä. Kiittävätpähän sitten joskus kun ymmärtävät. Kohta mennään taas pihalle, siellä tuulee niin kovasti, etten millään viitisi tehdä sinne mitään, mutta pakko mikä pakko.