En ole ehtinyt päivittää blogianikaan, kun elämä on niin tasaista! Veneiltiin Isännän ja Emännän kanssa koko kesä ja sunnuntaina he nostivat veneen pois vedestä. Olisin osallistunut nosto operaatioon enemmänkin, mutta Isäntä mokoma ei halunnut minua auttamaan.  Palailen paremmalla ajalla. Kaikki on mainiosti!

Alli

Minua on murisuttanut jo kohta kaksi viikkoa. Jos joku vieras tulee liian lähelle murisen sille varoittavasti, enkä oikein itsekään tiedä miksi minusta tuntuu tältä. Me oltiin viime viikko Ahvenanmaalla ja sain vahtia mökkiä oikein tosissani ja siellä reissulla se syykin selvisi. Minusta on nyt tullut iso tyttö, nainen melkeinpä, sillä ensimmäinen juoksuni alkoi viime viikon torstaina

Isäntä ja Emäntä ostivat veneen ja olisi tarkoitus kouluttaa minusta laivakoira. Viihdyin veneessä oikein hyvin. Kovasti Isäntä ja Emäntä jännäsivät miten minä pärjään, mutta eivät tainneet tietää että minä olen Suurta Merenkävijäinsukua. Jos ei minulla olekaan suurta pihaa jota vahtia, niin minullapa on vene joka on vain Minun!

Kevättä ilmassa! Kuva on kylläkin vuoden takaa, mutta Emäntä sanoi ettei hänen esteettinen silmänsä kestä näitä minun paljaita kirjoituksiani, niin päätti sitten lisätä vanhan kuva (toisaalta tähän kuvaan liittyy yksi juttukin, kerron se teille kohta. Ensin vähän vanhempaa muistoa). Okei, myönnetään minustakin tämä on kivempi näin. Ette usko kuinka mukavaa minulla oli ennen pääsiäistä...

Emäntä lähti klo 13, ei sanonut mitään, meni vaan pois. Se ei huomannut että mun huoneeni portti oli jäänyt vähän auki. Minä olen niin näppärä ja kekseliäs tyttö, enkä vitsinyt sanoa sille mitään. Makasin vain mökkini ovella tyytyväisenä. Kun ovi sulkeutui, minä syöksyin portista suinpäin ulos. Olin kuullut aiemmin että Emännän piti viedä roskis mennessään, mutta se oli unohtanut sen. Revin pussin ja levittelin kaikki roskat pitkin lattiaa LOL minulla oli niin riemuisaa. Nuolin vanhat viilipurkit vielä kertaalleen ja pureskelin loput. Ne roskat jossa ei ollut mitään makua tai mielenkiintoista heittelin vain ympäriinsä. Juoksentalin häntä suorana ja nautin vapaudestani. Emäntä luottaa porttiin niin vahvasti, että oli jättänyt makuunhuoneenkin oven auki. Kävin pyörimässä sängyssä ja hampaisiini sattui yksi dekkari, revin siitä kannet irti, söin vähän kirjan kulmia ja nauroin ääneen. Emännän nuotteja oli lattialla, niihin en minäkään uskaltanut koskea. Tiedän että ne on sen työvälineitä ja jonkinlainen itsesuojeluvaisto täytyy Hovawartillakin olla, eikö? Kun olin pyörinyt sängyssä tarpeeksi, tiesin ettei Emäntä vielä tule takaisin. Palasin eteiseen ja mietin mitä vielä voisin tehdä. Emäntä oli unohtanut reppunsa sivutaskun auki. levittelin sieltä kaiken lattialle, Sisu-pastilleja, muutama Xylident, pala suklaata, kuitteja...Maistelin vähän kaikkea...ja loput levittelin vaan.

Kun Emäntä palasi puolentoista tunnin kuluttua Minä makasin mökin ovella mihin se oli minut jättänytkin.Se ihmetteli kun mun huoneeni ovi oli raollaan... samoin portti... Olisittepa olleet näkemässä Sen ilmeen kun Se näki mun taideteokseni.Viisas kun on, ei sanonut mitään, luuli varmaan etten Minä tietäisi mistä Se Minua toruu.

Toinen hauska tapaus liittyy tuohon puuhun, joka on kuvassa. Se on vielä makuuhuoneessa odottamassa pääsyä parvekkeelle, mutta Emäntä ei vielä uskalla jättää sitä yöksi ulos, kun ei tiedä jos vielä tulee pakkasia.

Me ollaan oltu Emännän kanssa kahdestaan jo viikko, kun Isäntä lähti metsään rymyämään. Toissa iltana Emäntä puhui Mulle niin lempeästi ja kertoi että sitä vähän pelottaa. Lohduttelin sitä että sulla on täällä vahtikoira, ei hätää. Emäntä otti minut viereensä nukkumaan. MInä olen tottunut nukkumaan yksin ja mökissäni, niin ei minulle uni tullut. Selvästi Minä kuitenkin rauhoitin Emäntää, koska ei aikaakaan kun se nukkui tyynenrauhallisena mun vieressäni. Sänky tuntui mukavalta ja pehmeätä, mutta joku luonnollinen elementti puuttui. Minä hyppäsin pehmein kissantassuin lattialle ja aloin kantaa multaa puun juurelta Emännän viereen sänkyyn. Varoin varistelemasta multaa lattialle ja vaikka itse sanonkin, onnistuin siinä yllättävän hyvin. Tunnin päästä Emäntä kääntyi ja ihmetteli kun minä makasin sen vieressä, mutta sängyssä on hiekkaa. aika pian se tajusi että minä olin ollut puutarhahommissa ja päästi minut nukkumaan omaan pesääni. Aamulla Emäntä meni ja osti uuden imurin

Moi kaikki!

Nyt  Emäntä on seonnut lopullisesti. Se puhuu minulle, voitteko kuvitella, MINULLE, rumasti ja kiskoo hihnasta ja voi, ette usko kuinka surkeasti asiat ovat täällä menneet ja se on puhunut Isännänkin minua vastaan. Haluaisko joku auttaa minua raasua? Voisin muuttaa jonnekin jossa minua kohdellaan arvoni mukaisesti. Minä olen nimittäin harvinaisen tärkeä ja merkityksellinen Hovawart, enkä mikää piski jolle voi puhua miten vaan ja jota voi kohdella kuin ovimattoa.

No, ehkä minussakin on vähän syytä, mutta siis ihan vähän vaan, ei missään tapauksessa paljoa. Minä nimittäin olen keksinyt uuden tavan herättää huomiota. Emäntä joutuu käymään töissä, minun mielestäni olisi vähintäänkin kohtuullista että se saisi jäädä kotiin huolehtimaan minusta ja minun monista tarpeistani. No kuten jo mainitsin se joutuu kuitenkin lähtemään aamulla jo ennen seitsemää. Isäntä jää vielä nukkumaan. Emäntä jättää minulle ruokaa tai jonkun peruluun, mutta minä olen ovelana tyttönä keksinyt miten ilmoitan etten pidä tästä järjestelystä ollenkaan. kun Emäntä sulkee oven, minä en päästä ääntäkään ja pissaan eteiseeni ja paljon. HAHAHHAA, voitte kuvitella Isännän ilmeen kun se kymmenen minuuttia myöhemmin tulee kutsumaan minua ulos. Minä tietenkin olen täysin syyttömän näköisenä ja yritän vierittää syyn vaikkapa Emännän niskaan.

Nyt kuitenkin Emäntä on puhunut Isännänkin minua vastaa. Että voikin olla elämä välillä raskasta.

Huoh...

Alli